Skip directly to content

Tietoa punkeista

Puutiainen, tutummin punkki, on hämähäkkieläimiin kuuluva pieni niveljalkainen. Punkki viihtyy parhaiten kosteilla ja metsäisillä alueilla, joissa on tiheä aluskasvillisuus.

Punkin elinikä on 2–4 vuotta, ja se kehittyy muutaman kymmenesosamillimetrin kokoisesta toukasta 3–4 millimetrin aikuiskokoon.

Puutiainen tarvitsee verta kehittyäkseen

Puutiainen käy elämänsä aikana läpi kolme eri kehitysvaihetta: larvasta eli toukasta nymfiksi ja sen jälkeen aikuiseksi. Jokaisessa vaiheessa se tarvitsee veriaterian kehittyäkseen edelleen. Suomen ilmastossa kehitys vaiheesta toiseen kestää noin vuoden.

Punkki tarvitsee lämpöä ja kosteutta

Puutiainen on aktiivinen vähintään viiden asteen lämpötilassa. Puutiaiskausi kestää Suomessa tavallisesti jopa helmi-maaliskuusta joulukuuhun. Lämpimämmässä Keski-Euroopassa puutiaiskausi on pidempi.

Ollessaan aktiivinen punkki odottaa kasvillisuuden seassa, esimerkiksi ruohonkorrella 10–20 sentin korkeudella maanpinnasta, että sopiva eläin kulkee ohi. Tyypillisiä isäntäeläimiä punkille ovat hiiret ja myyrät, mutta myös suuret nisäkkäät, ja joskus ihminen. Verta imevillä Ixodes -suvunpuutiaisilla  ei ole silmiä. Ne tunnustelevat eturaajoissaan olevan erityisen elimen avulla ympäristöään ja aistivat avulla hiilidioksidia, hajuja sekä liikettä. Punkki tarttuu etujaloillaan ohikulkevaan uhriinsa.

Punkin purema on huomaamaton

Ihmistä purevat erityisesti nymfit ja aikuiset puutiaiset. Ihminen saa suurimman osan tartunnoista nymfin puremasta. Nymfin pienen koon (1–2 mm) takia purema jää usein huomaamatta. Vaikka ihoon kiinnittyessään puutiainen vie sahamaisen imukärsänsä ihon läpi ja kiinnittyy tiukasti, sen kiinnittyminen ei tunnu, sillä puutiainen erittää sylkirauhasistaan puuduttavia ja veren hyytymistä estäviä aineita. Jos puutiainen on TBE-viruksen kantaja, se siirtää viruksen syljen mukana saaliiseensa. Punkki pysyy paikallaan päiviä, jopa yli viikon. Veren hyytymistä estävien aineiden avulla puutiainen saa aikaan pistokohtaan ihon alle pienen verilammikon, josta se imee verta. Siivilöityään tarvitsemansa ravintoaineet se palauttaa punasoluja ja nestettä takaisin, jolloin puutiainen voi tartuttaa isäntäeläimeen, tai ihmiseen, suolistossaan kantamiaan taudinaiheuttajia kuten borreliaa.

Tee punkkitarkastus

Jos oleskelet alueella, jossa punkkeja esiintyy, tarkista iho päivittäin. Punkki voi ryömiä vartalolla useita tunteja ennen kuin se pureutuu ihoon. Punkki tarttuu lapsilla usein ylävartaloon. Erityisesti päänahka ja korvantaustat kannattaa tutkia huolella.

Kumpi pedoista on vaarallisempi?

On perusteltua sanoa punkkia yhdeksi Suomen vaarallisimmista pedoista, sillä sen välittämät taudit aiheuttavat vuosittain tuhansien ihmisten sairastumisen. Suomessa yleisin punkin levittämä tauti on borrelioosi, jota vuonna 2015 oli lähes 2000 tapausta. Toinen, harvinaisempi mutta vakavampi sairaus on TBE-viruksen aiheuttama puutiaisaivotulehdus, joka vuonna 2015 todettiin 67 potilaalla. Todelliset määrät molempien tartuntojen kohdalla ovat suurempia, sillä tilastoihin päätyvät vain laboratoriotesteissä varmistetut tapaukset.

Susia on maassamme tämän hetken arvion mukaan 220–245. Suden ei tiedetä tappaneen tai vahingoittaneen ihmistä Suomessa vuoden 1882 jälkeen. TBE:hen (puutiaisaivotulehdukseen eli puutiaisaivokuumeeseen) on vuonna 2015 menehtynyt kaksi ihmistä.

Miten punkkimääriä mitataan?

Punkkien määrää kartoitetaan vetämällä noin neliömetrin kokoista kangasta maastossa. Vuonna 2012 Turun saaristossa Seilin saarelta löydettiin tällä tavoin tutkimalla havumetsästä jopa 400 ja lehtimetsästä noin 200 punkkia 50 m2 alueelta. Määrä oli moninkertainen edelliseen, vuonna 2002 tehtyyn tutkimukseen verrattuna.

Testimonials

Kun kohtasin punkin koiralenkillä

Kodin kynnyksen yli voi housunlahkeiden mukana astua epämiellyttävä yllätys. Niin kävi Hannalle, joka löysi puutiaisen pureutuneena reiteen.

Top testimonials